Web Content Display

Blogs

Energiaunioniin?

 

Termi energiaunioni nousi eurooppalaiseen keskusteluun, kun Puolan pääministeri Donald Tusk huhtikuussa ehdotti sellaisen perustamista. Ukrainan kriisin kiristyessä Tuskilla oli ensisijaisesti mielessään jonkilainen venäläisen maakaasun yhteisostojärjestely. Vaikutteita ehdotus oli saanut Euratom-sopimuksen määräyksestä, jolla ydinpolttoaineen hankinta on nykyäänkin muodollisesti keskitetty.

Tällaiseen ostokartellin perustaminen suhteessa yhteen maakaasun toimittajaan ei vaikuta realistiselta poliittisista tai juridisistakaan syistä. Sanana energiaunioni nousi kuitenkin esille kesäkuun Eurooppa-neuvoston päätelmissä, nyt laajemmassa merkityksessä: valtioiden j ahallitusten päämiehet haluavat "luoda energiaunionin, jossa pyritään kohtuuhintaiseen, turvalliseen ja kestävään energiaan". Komissiokin on ottanut kopin ja uuteen kollegioon nimettäneen omat komissaarit sekä energiaunionia että energia- ja ilmastoasioita hoitamaan. 

Keisarin uudet vaatteet

Lähemmin tarkastellen Eurooppa-neuvoston pyrkimykset ovat kovin tuttuja. Toimitusvarmuus, kilpailukyky ja kestävyys ovat Euroopan unionin energiapolitiikan kestotavoitteita. Olennaista on pohtia, miten ja millä keinoin niihin tehokkaimmin päästään. 

Talvella komissio esitti tiedonannossaan keskeiseksi tavoitteeksi vuoteen 2030 mennessä kasvihuonekaasujen vähentämisen 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Uusiutuvalle energialle johdettiin päästövähenemän mukainen 27 prosentin tavoite. Energiatehokkuuteen komissio esitti puolestaan heinäkuussa 30 prosentin energiansäästötavoitetta vuoteen 2030. Lähivuodet on joka tapauksessa tarpeen keskittyä nykyisen energiatehokkuusdirektiivin järkevään toimeenpanoon ja 20 prosentin säästöjen toteuttamiseen vuosikummenen vaihteeseen mennessä. 

Eurooppa-neuvosto-jonka puheenjohtajana toimii pian samainen Donald Tusk-linjaa lokakuussa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030. Kuluvana vuonna on ulkosuhdekriisien kautta korostunut energian toimitusvarmuuden merkitys. Pitkittynyt taantuma kannustaa puolestaan vahvasti unionin kilpailukyvyn kehittämiseen. Syksyä piristäneekin värikäs keskustelu energiapolitiikan painopisteistä. Energiaulkosuhteet ja omavaraisuuden lisääminen ovat tällöin takuuvarmoja teemoja. Ulkosuhteissa opetellaan jälleen kerran yhdellä äänellä puhumista kuten esimerkiksi Lahden EU-huippukokouksessa 2006, jossa presidentti Putinkin vieraili.

Vakautta ja ennakoitavuutta kaivataan

Poliittisella tasolla korostuvat udein prosentti- ja muut numerotavoitteet. On kuitenkin vähintään yhtä tärkeää toteuttaa energiapolitiikkaa- sille annetusta otsikosta riippumatta-pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti. Investointitarve alalla on valtava. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan pelkästään unionin alueella yli viisi biljoonaa (5 000 000 000 000) dollaria seuraavan 20 vuoden aikana. Politiikkariskejä tuleekin minimoida sekä investointien käynnistämiseksi että tehottomien satsausten välttämiseksi.

Viime vuosina EU on joutunut turvautumaan korjausliikkeisiin muun muassa päästökauppajärjestelmän ja uusiutuvan energian tukisäännösten osalta. Ohjauksen suunnanmuutokset EU:ssa ja jäsenvaltioissa samoin kuin monimutkaiset säännökset aiheuttavat epävarmuutta ja nakertavat pohjaa järkeviltäkin investoinneilta. Markkinoille tulisikin tarjota vakaampi toimintaympäristö. Sanalla sanoen tarvitaan parempaa sääntelyä.

Ylijohtaja Riku Huttunen

Comments
Trackback URL:

Ei vielä kommentteja EN. Ole ensimmäinen EN.

Web Content Display

Web Content Display